Näsinneula 50 vuotta

Kun Näsinneula näkyy horisontissa, tietää olevansa pian perillä

Näsinneula on Tampereen tunnetuin maamerkki ja kaupungin sydän. Jokaisella tamperelaisella on jokin Näsinneulaan liittyvä tarina: merkkipäivän illallinen pyörivässä Ravintola Näsinneulassa, jäätelöt näköalatasanteella, tai valmistujaispäivän valokuvaukset taustanaan Näsinneula.

"Särkänneula" saapuu Tampereelle

Kuopioon vuonna 1962 avatun Puijon tornin ja Seattlen maailmannäyttelyyn vuonna 1963 avatun Space Needlen innoittamana myös Tampereella alettiin etsiä paikkaa uudelle näkötornille. Pyynikin näkötornin korotusta harkittiin, kuten myös uuden näkötornin sijoittamista Pyynikinharjulle. Näkötornia kaavailtiin myös Ratinaan, mutta tuolloin ajateltiin, että alueelle syntyisi liikaa ajoneuvoruuhkaa. Lopulta kohteeksi keksittiin Särkänniemi.

Lehdistössä Näsinneulaa kutsuttiin ennen sen valmistumista Särkänneulaksi esikuvansa Space Needlen mukaan. Lehdistössä hanketta pidettiin myös erittäin kunnianhimoisena: 130 metriä 33 päivässä. Tavoitteessa onnistuttiin ja Näsinneula kohosi huimat neljä metriä päivässä. Betonimuotti oli säädeltävä, ja jokainen betonikerros on edellistä hieman kapeampi. Liukuvalun aloituspisteessä tornin halkaisija on noin 10,5 metriä ja ylöspäin mentäessä sen ulkohalkaisija pienenee metrin matkalla 2 cm. Näköalatasanteen (120 m) korkeudella tornin halkaisija on siis reilut 8 metriä.

Pyörivä ravintola sai vaikutteita Puijosta, mutta Näsinneulassa haluttiin tehdä asiat paremmin. Silloisen Tampereen kaupunginjohtajan Erkki Lindforsin puoliso oli laskenut Puijossa käsilaukkunsa ikkunalaudalle, mutta ikkunalauta ei pyörinytkään muun ravintolan mukana, vaan laukku jäi paikoilleen, kun pariskunta itse pyörähti kierroksen. Näsinneulassa näin ei pääse käymään, sillä myös ikkunat pyörivät ravintolan mukana.

Näsinneulan korkeutta mallattiin helikopterista käsin. Helikopterin noustessa 110 metriin todettiin yhteen ääneen: ”se on siinä”. Todellisuudessa ulkotasanne on nyt 110 metrin korkeudessa, näköalatasanne 120 metrin ja ravintola 124 metrin korkeudessa.

Hissinkuljettaja vie ylös diskoilemaan ja rullaluistelemaan

Näsinneula avattiin yleisölle 28.4.1971, ja sen virallisia avajaisia vietettiin vappuna pari päivää myöhemmin. Vuosien saatossa Näsinneulassa on maisemien ihailun lisäksi päässyt kokemaan mm. rullaluistelua, diskoilua ja fine diningia. Hissinkuljettajat kuljettivat asiakkaita ylös Näsinneulaan vielä 90-luvulla, mutta vuoden 1997 hissiuudistuksen myötä kuljettajille ei ollut enää tarvetta. Vuonna 2020 Näsinneula sai vieläkin uudemmat elämyshissit ja tunnelmallisen Neula Sky Cafen, joka sijaitsee näköalatasanteella 120 metrin korkeudessa.

Vuonna 1970 hissin suurin sallittu nopeus Suomessa oli 1,5 metriä sekunnissa. Näsinneulaan haluttiin kuitenkin paljon nopeampi hissi. Lopputuloksena olivat Suomen nopeimmat hissit, jotka kulkevat jopa 6 metriä sekunnissa. Hissit nousevat 120 metrin korkeuteen 32 sekunnissa.

Näsinneula sai erivapauspäätöksen nopeita hissejä varten. Päätöksessä mainittiin myös, että henkilöhisseissä olisi käytettävä luotettavaa miespuolista kuljettajaa. Kuljettaja tarvittiin pitämään ravintolasta poistuvia asiakkaita kurissa ja estämään hätäjarrun asiaton käyttö. Hissinkuljettajina oli alusta alkaen kuitenkin myös naiskuljettajia.

Viisikymppinen seinässä

Neulan rakennusvaiheen vastaava mestari Väinö Tiihonen muisti, että ravintolaillat saattavat välillä päättyä rahapulaan. Niinpä mies porautti näköalatasanteelle avattavan baarin seinäkaakeleiden saumaan pienen reiän, johon tuupattiin 50 markan seteli. Täytteeksi pantiin vaahtomuovia ja piilo peitettiin sauman värisellä silikonilla. Jäi arvoitukseksi, käyttikö Tiihonen koskaan kätkönsä laskun maksamiseen, mutta raha on jo ajat sitten sieltä kadonnut.

Näsinneula-muistoja

Kysyimme keväällä 2021 Instagramissa ja Facebookissa Näsinneulaan liittyviä tarinoita, kuvia ja muistoja. Saimme valtavasti vastauksia, joista kokosimme tähän muutamia.

Vuosi sitten uskaltauduin näin korkeanpaikankammoisena viemään pojan ihastelemaan Tamperetta Näsinneulasta. Sitä aiemmin olin käynyt siellä 4-vuotiaana pikkutyttönä, jolloin pysyin tukevasti kiinni keskitolpassa. Sama kävi viime vuonna, ja tolppaa tuli halattua pitkästä aikaa voimakkain halauksin, mutta sitten keräsin rohkeuteni ja uskalsin jopa ikkunasta katsella ulos. Ei se niin jännää ollutkaan. Voitin pelkoni! -Katariina Lehtonen

Viimeksi kun pääsin käymään kotona, tiesin, minkä Neulan näkeminen junan ikkunasta aiheuttaisi yön yli lentäneelle koti-ikäväiselle. Kyyneleethän siinä tuli. -Alina Rukkila

Kuva on elokuulta 2018. Se oli kasvun vuosi itselle ja hukatun löytämistä. Kuvailin jostain syystä paljon Näsinneulaa horisontissa. Olen uustamperelainen, mutta nuo elokuun viimeiset illat peritamperelaisessa maisemassa... Kyllä minäkin vain olen löytänyt kotiin. Kuvan tuntematon henkilö ajatteli varmaan samoin. -Essi Uusipaasto

Valokuvaan paljon Näsinneulaa, koska asun itsekin Särkänniemen alueella. Olen seurannut Särkänniemen huvipuiston kehitystä alkutaipaleesta asti, samoin nähnyt Näsinneulan kohoavan. Kuten moni muukin nuori, työskentelin Särkänniemessä yhden kesän. Näsinneulassa on tullut joskus rullaluisteltuakin ja ravintolassa on vietetty juhlahetkiä. Näkymät ovat komeat, eikä Tamperetta osaa kuvitella ilman Näsinneulaa maamerkkinä. Tämä kuva on otettu tänä talvena. On ollut ihanat pakkaset, Näsijärvi jäässä ja kunnolla lunta. -Sirkku Saltbacka

Muutin 16-vuotiaana Tampereelle opintojen perässä, joten oli itsestäänselvyys, että yo-kuva otetaan Näsinneulan kanssa! -Juliana Borg

Kuva on elokuulta 1995 säämerkkivalojen päältä. Meillä oli antennialan yritys ja kuva on otettu asennuskeikalta. Muistaakseni kyseessä oli Radio 957:n antennin asennus. Ari asensi, ja tuolle keikalle halusin ehdottomasti mukaan apunaiseksi (minä olen kuvassa oikealla heiluttamassa).

Päivä oli aurinkoinen ja tyyni, mutta silti muistan, miten tuonne säävalojen päälle kiivettiin sen alla olevia askelmia pitkin ja se huojunta tuntui jännältä. Säävalojen läpi kiivetessä lamput olivat tietenkin lämpöisiä. Lehdessä oli myös pieni juttu tästä, kun tytär menee isäänsä korkeammalle. Isä kun oli ollut asentamassa antennia "vain" Pyynikin näkötornin huipulle. -Tarja Sjöblom

Viisi vuotta sitten Moro-lehdessä oli oudot paikat Tampereella -kilpailu, ja siellä oli mahdollisuus voittaa pääsy Näsinneulan säävalojen juurelle. No mikä tuuri; yli 500:sta osallistujasta mä olin yksi onnekkaista! Mielettömät muistot. Me arvonnassa voittaneet pääsimme 131 metrin korkeuteen, kun normaalisti ihmiset pääsevät korkeimmillaan ravintola Näsinneulaan, joka on 124 m korkealla. -Tarski Niemimaa