Matelijat
Akvaariosta löytyy useita matelijalajeja. Kiinankrokotiililisko ja parta-agama ovat sympaattisia liskoja, mutta kääpiökaimaanien julma virne saattaa säikäyttää. Huomaatko, mitä eroa maa- ja vesikilpikonnilla on? Käärmefanit voivat tulla tapaamaan eksoottista bredlinpytonia ja keltaisia anakondia.
Tutustu lajeihin
Kääpiökaimaani
Kääpiökaimaani on pienin krokotiilieläin ja kuuluu alligaattorien heimoon. Sen purukalusto on vaikuttava, sillä suussa on noin 80 terävää hammasta. Kääpiökaimaaneja elää laajalla alueella Etelä-Amerikan pohjois- ja eteläosissa Amazonin ja Orinocon valuma-alueella. Elinalueensa suhteen kääpiökaimaanit ovat melko sopeutuvaisia: niitä tavataan suoalueilla, tulvametsissä, nopeasti virtaavissa joissa ja jopa koskissa ja putouksissa. Kääpiökaimaanit viihtyvät enimmäkseen vedessä, ja ne nousevat maalle melko harvoin. Särkänniemeen kääpiökaimaanit Thelma ja Louise saapuivat Korkeasaaresta toukokuussa 2016. Kääpiökaimaaninaaraat ovat syntyneet Rotterdamin eläintarhassa vuonna 2004.
Kiinankrokotiililisko
Kiinankrokotiililiskot ovat saaneet nimensä niiden selän ja hännän päällä olevista krokotiilimaisista harjaksista. Kiinankrokotiililiskot viettävät suurimman osan päivästään vedessä mutta kiipeävät silloin tällöin maalle kuivattelemaan. Ne viihtyvät pienissä lammissa tai hitaasti virtaavissa joissa. Krokotiililiskojen vihertävä suojaväri auttaa niitä sulautumaan sammaleisiin ja muuhun kasvillisuuteen. Tälle lajille on tyypillistä vaipua eräänlaiseen ”horrokseen” jossa sen metaboliset toiminnot hidastuvat. Tänä aikana se ei juurikaan reagoi ympärillä tapahtuviin asioihin. Tästä juontaakin sille paikallisten antama nimi ”Unelias lisko” (The lizard of great sleepiness).
Keltainen anakonda
Keltainen anakonda eli paraguaynanakonda on yksi neljästä anakondien sukuun kuuluvasta käärmeestä ja kotoisin Etelä-Amerikasta muiden sukulaistensa tapaan. Keltainen anakonda on vihreää sukulaistaan huomattavasti pienempi ja koko onkin useimmiten 1,80–3,70 metrin tietämillä. Koiraat ovat naaraita pienempiä sekä solakampia ja saavuttavat harvoin edes kolmen metrin pituutta. Naaraiden pituus vaihtelee 2,50–3,70 metrin välillä.
Parta-agama
Parta-agama on saanut nimensä piikikkäästä partaa muistuttavasta leuastaan. Parta-agamilla on rikas elekieli. Uhkaileva lisko pullistaa kaulaansa ja nyökyttelee päätään. Jos tämä ei tehoa, niin se pitää suutaan auki ja sihisee. Alistuva yksilö taas nostelee etujalkojaan vuoron perään ylös kuin heiluttaen sovinnon merkiksi. Parta-agama voi vaihtaa väriään vaaleasta tummaan mielialan ja lämpötilan mukaan. Etenkin kaulan alue tummuu lisääntymisaikaan ja liskon ollessa hyökkäävä tai peloissaan.
Bredlinpyton
Tiilenpunainen bredlinmattopyton myrkytön kuristajakäärme, joka on kotoisin Australian keskiosista. Elinympäristönään se suosii kuivassa autiomaassa vesistöjen läheisyydessä olevia puita ja pensaita. Bredlinpytoneita voi löytää myös kallioisilta alueilta, joilla ne suosivat suojaisia kivenkoloja. Keski-Australian ilmasto on ankaraa ja kausien väliset lämpötilaerot suuria. Bredlinpyton on yksi suurimmista mattopytonlajeista ja kasvaa noin 2,5 metrin pituiseksi. Painoa käärmeelle voi kertyä jopa 8 kg!